Julkaistu Keskisuomalaisessa 28.2.2021
Ilman tieteellistä tutkimustakin voinen todeta, että luontopolkujen käyttöaste on lisääntynyt merkittävästi pan
demia-aikaan. Yhä useampi on herätellyt luontosuhdettaan ja löytänyt metsän tärkeyden.
Jyväskylässä on muutamia luontopolkuja, jotka ovat lähellä ja helposti saavutettavissa monelle kuntalaiselle. Tästä hyvänä esimerkkinä
Könkkölän tilan Lumo-polku, Köhniönjärven rannalla sijaitseva loistava päiväkävelykohde. Monet luontopolut ovat kuitenkin talvisin kävelijöiden ylläpitämiä. Kuntoratojen ollessa hiihtolatuina moni jää kaipaamaan huollettuja reittejä, joille voisi poiketa helposti nauttimaan ulkoilmasta myös talvella.
Monikäyttöurat ovat yleistyneet pitkin Suomea, erityisesti kansallispuistoissa. Ne ovat talviseen luontoon tehtyjä laduttomia reittejä, joissa voi liikkua monipuolisesti lihasvoimin. Vaikka hiihto onkin suomalaisille kansallislaji, se ei ole kaikille mieluista tai edes mahdollista. Lisäksi on tärkeää tarjota liikkumismahdollisuuksia, jotka eivät vaadi käyttäjältä taloudellista panostusta - hyvin huolletuilla monikäyttöurilla riittää normaali ulkoiluvarustus.
Tässä kohtaa herkästi ajattelee, että kyllähän sitä voi liikkua auratuilla kävelyteillä. Kevyen liikenteen väylät ovat ehdottomasti tärkeitä, mutta sepelirouhe hankaa pulkan muovipohjan hetkessä ruvelle ja lapsen kasvot ovat autoteiden ympärillä leijailevan pakokaasun tasolla. Rattaiden kanssa on haastavaa puskea kapeita luontopolkuja eikä kaikilla ole kantorinkkaa kätevästi autotallissaan. Monikäyttöurista hyötyisivat paitsi lapsiperheet, myös muut lumettomana aikana pururadoilla ja metsäreiteillä liikkuvat luonnon rauhasta nauttijat.
En ole ajamassa Jyväskylän latuverkostoa alas, mutta näkisin lähimetsiin tehtyjen monikäyttöurien olevan tervetullut ja suhteellisen edullinenkin lisäys liikuntapääkaupungin tarjontaan. Samalla talviset liikuntareitit olisi kohdennettu monipuolisesti eri käyttäjille ja ihmiset voisivat rauhassa nauttia kullekin mielekkäästä muodosta liikkua luonnossa.
